Aftergame: Berget 10: The Final Strike 25.6-1.7.

Nyt kun kamat räjähti parvekkeelle ja alkaa taas opettelu miten sisällä kuuluu elää, niin on aika luoda aftergame keskustelu, koska peliin liittyvä keskutelu on nii maanpaerkeleen pitkä, että mä en jaksa. Eli tänne sais jakaa risuja ja ruus..sammalta pelistä.
Koska Uni painaa päälle, avaudun myöhemmin, mutta laitan linkin kuvii jotta pääsette niitä kauhistelemaan. Kyllä, kuvat ovat paskoja. Kyllä, kamerakin oli *aska. Kyllä, kameramieskin oli aika *aska.
https://s851.photobucket.com/albums/ab77/Ilkka_V/Airsoft/Berget%2010%202012/
Käyttäkää vapaasti, omiin enemmän ja vähemmän perversseihin tarkoituksiinne. Mutta olis kiva, jos mainitsette, että ovat Ilkka Vuorion ottamia.

P.S. Missä on pussilakanan vetoketju kun tää suuaukko on kovin pieni koittaa mahtuu sisään...

Täältä kiitos kaikille ryhmän jäsenille, kuin myös muille kanssapelaajille. Todella mukava reissu oli, ensi vuonna sitten uudestaan mikäli intin puolesta mahdollista.

Ainoana miinuksena voisin mainita puuttuvat sadehousuni. Otin sadeviitan mukaan, mutta tyhmyyksissäni en sitten ottanut sadehousuja. Joten viimeisenä päivänä ei enää huvittanut lähteä kastelemaan vaihtokamppeita, vaikka kuulemani mukaan todella hyvä mähinä olikin. Pahoitteluni tästä kaikille ryhmän jäsenille. Ja Vuoriolle kiitos kuvista, pitäähän noi talteen ottaa.

E: Tuossapa mun räpsyt reissulta:

https://s1162.photobucket.com/albums/q532/Hukkaz/Berget%2010%20%202012/

Varustehuollot viimeistelty, joten kollektiivinen tänks paikallaan muille charlie-ykkösille. En jaksa alkaa perkaamaan bärjettiä auki kovin syvällisesti, mutta pintapuolisesti kuitenkin. Oli ihan magee reissu, toimintaa ja tehtäviä oli vähemmän kuin odotin, mutta ne mitä suoritettiin olikin sitten tosi jees. Mukavaa vaihtelua toimia osana isoa taistelevaa ja johdettua organisaatiota, hetkittäin jopa ihan särmää sellaista. Hyviä kokemuksia (omia sekä sivusta seurattuja) taistelussa toimimisesta, johtamisesta, suorituskyvyn ylläpitämisestä, aseista, varusteista ja metsässä viihtymisestä. Nyt tietää mihin varautua jos uudestaan lähtee. Suurimmat kivet kengässä liittyi sellaisiin asioihin joihin ei oikein voi vaikuttaa, kuten airsoftin yleiseen pelimekaniikkaan - esmes siihen että kun pelataan avoimessa metsämaastossa, ni se jonka rynkky ampuu lujempaa ja merkittävästi pidemmälle yleensä voittaa tilanteet. Helkkarin pitkät matka-ajat ja turhankin iso määrä tyhjäkäyntiä ja odottelua ennen ja jälkeen pelin vähän harmittivat, mutta niillekään ei taida mitään mahtaa...

Ensvuonna mielellään uusiks, tietty muuttujia on matkassa aika paljon ennen sitä. Kyl teidänkin kanssa pitää joskus päästä tulevaisuudessa lennättää minttua, Turun suunnalla, jossain muussa pelissä tai jopa sitten Bergetissä (jos ja kun ei saada muutakaan koko ryhmää stadista kokoon :P)

Materiaalihävikki:
Khaki Petzl Tacticca XP jäi reissun päälle, käytin sitä ekana iltana eikä sen jälkeen tullut enää vastaan... Jos on eksynyt vahingossa jonnekin teidän varusteisiin, niin ottakaa yhteyttä, makselen ihan mielellään postikuluja tähän suuntaan jos sen löytyy.

Terveisiä Pansion sotkusta, TJ2!!!

Ensinnäkin kiitokset ryhmälle, kun hoidettiin tehtävät meidän osalta hyvin. Helsingin vahvistukset olivat myös hyvää matkaseuraa laivalla, ja Vesa hoiteli vararyhmyrin hommat kunnialla kotiin. Toivottavasti päästään vielä pelaamaan yhdessä.

Saatiin koko porukka hyvää harjoitusta toimintamalleista eri tilanteissa, mutta kehitettävääkin löytyy, esim. Vesan mainitsema käskyjen toisto läpi linjan, jolloin Jöntin ei tarvitse huutaa niin paljon. Itse taas voisin harjoittaa hiukan henkistä kasvua, ja pysyä asiallisessa palautteessa ja jättää pallomerijutut sikseen.
Ilmeisesti tänäkin vuonna meidän ylin johto sai tehtävät BE crewlta vasta myöhään aamulla, joten oltaisiin voitu nukkua pidempään. Ryhmä ehti tunnissa syömään ja valmistautumaan taisteluun, kun kamppeet oli jo edellisenä iltana laitettu valmiiksi. Ensivuonna kaikki ryhmässä olleet osaavat varautua kurjiinkin keleihin.

Muutamaan otteeseen suomalaisten toiminta ei ollut niin herrasmiesmäistä, kuin meitä ollaan kehuttu. Angel Peakin TP:stä 150 m päässä ollut "sovellettu suomalaisrespa" esimerkiksi.
Toiseksi, eräänkin varajojon toiminta oli kyllä harmaalla alueella, ja toivon että ei tarvitsi ensivuonna vastaavaa katsoa. Tuntuu hiukan munattomalta näin foorumilla jälikäteen itkeä, joten ensivuonna koitan sanoa paikanpäällä jos vastaavaa tapahtuu.

Noniin, palautetta ja keksittyjä selityksiä minulta.

Alkutilanne:
Alkutiedot ennen peliä meidän ryhmästä oli ok. Turun äijien tason tiesin jo ennestään ja Hesalaisten tausta taas vaikutti hyvältä. Oululaisista mulla oli etukäteen tullut hiukan negatiivistä infoa mutta onnekseni huomasin jo ennen peliä ja pelissä itsessään, että merkkejä näistä ongelmista ei ollut. Jälkikäteen sainkin tietää, et lähde oli sekoittanut teidät toiseen. Jäitte kuiteski kyllä hiukan etäisemmiksi kuin Hesalaiset mikä on ymmärrettävää. Joukkue itsessään näytti paperilta juuri siltä mitä se oli paikanpäällä, tosin Spoofyn toiminta yllätti itseni. Kuitenkin oispa mulla ollut jo tämmöinen ryhmä B9:ssä.


Pelitapahtumat:
Hetin alkuun on todettava, että B10 oli mulle paras ulkomaanreissu, jonka perässä tulevat BW4 ja B9. Tämä on tietty vain mun henkilökohtainen mielipide ja varmastikin osalle teistä TO, PE ja LA ei tarjonnut samanlaista menoa/kiksejä kuin minulle. Matkat ja odottelu ovat kyllä raskaita, sen myönnän, odotus johtuu paljon pelin koosta/Berget Crewistä. B9:stä oppineena päätinkin tälläkertaa ottaa hieman juomaa, niin meni nopeammin.

Keskiviikko:
Tukikohta saatiin edeltävänä päivänä hyvin kasaan ja puolustusasematkin sovittua.
Keskiviikon Devils Crossing oli eka matsi missä päästiin kokeilemaan ryhmän taitoja. Tiheikkötaistelu on haastavaa, mutta hoidettiin onneksi meille käsketyt tehtävät ilman miestappiota. Itse tosin haavoituin, mutta pidin kyllä sen jälkeen itseni takalinjassa, jottei ryhmän "teho" kärsisi. Oululaiset jäivät harmiksi tässä osassa ilman taisteluita, toivottavasti saitte sitä myöhemmin, vaikka en erikseen sen perään muistanutkaan katsoa. Hieman oli säätöä taistelun jälkeen ja tukikohtaan lähdön jälkeen, kun käskyt vaihtuivatkin vähän ajan sisällä ja en tiennyt Charlie joukkueen tehtävästä suojella johtajia myös takaisintuloreissulla. Onneksi löydettiin tukikohtaan ilman eksymisiä

Torstai:
Torstaina otettiin turpiin, piste. Yleisestikin ottaen voin todeta, että tälläkertaa suomalaiset eivät kyenneet samanlaiseen myllytykseen kuin aikaisempina vuosina. Syy on selvä, vastustajia ja heidän (lisäjoukko)resurssejaan on/oli liikaa meihin nähden. Vastustaja myös pelasi paremmin kuin viimevuonna ja suomalaiset unohtivat kokonaan TO ensimmäisessä hyökkäyksessä muodostaa sivusta/takavartiota. Hyökkäysmaastokaan ei ollut tietenkään mitenkään paras Crossroadin alueella ja liiankin monta miestä menettiin yksinäisille makoilijoille tai vähäisen suojan takia. Ryhmä valitettavasti hajosi ensimmäisen hyökkäyksen aikana ja sen jälkeen, mutta toivonmukaan pystyitte toimimaan ilman minua ja Oululaisia väliajan. Olimme G2 porukan kanssa kiertämässä pohjoiseen ja yhden pikkukontaktin jälkeen väijytimme yhden ajoneuvon tielle ennenkuin suuntasimme respapaikalle.

Kolmas hyökkäys etelästä koko komppanian voimin ei myöskään onnistunut. Tälläkin suunnalla kohdattiin samoja ongelmia kuin lännessä. Onneksi Vuorio hoiti hommansa lääkintämiehenä, tosin hoitoprioriteeteistä olisi ehkä pitänyt miettiä hieman etukäteen viivytysten välttämiseksi, mutta loppukädessä valinta on tietty sinulla. Luomanen sekä Eetu taas saivat käskystä kierrettyä pari ikävää puskaheppua. Noin se pitäisikin tehdä, kun ylivoima ja liikkumistila on saavutettu. Se, että Meerto ja Niilo pääsivät vahingossa karkaamaan hieman edemmäs ei loppupeleissä ollut ollenkaan huono asia, vaikka perjaatteessa näin ei kuuluisi tapahtua. Nyt mulla oli heti selvä tieto etumaastosta, kun tilanne omalla tontilla rauhottui.

Kun lopulta päästiin ohi ajoneuvojen ja uuteen suurempaan kontaktiin tajusin jo, että tästä ei mennä läpi eikä tässä voi enää kikkailla ellei toista omaa aaltoa tule etelästä tai pohjoisesta. Meiltä oli yksinkertaisesti voimavarat selvästi loppumassa lukuisten haavoittuneiden takia ja vihollinen oli meihin nähden kahdessa suunnassa. Valitettavasti toista aaltoa ei tullut ja kaikki muut paitsi minä tippuivat. Perjaatteessa järkevintä olisi ollut perääntyä ryhmällä taaksepäin, kun se vielä oli mahdollista, mutta itse päätin pyrkiä pitämään asemat ja toivoa onnea. En myöskään lähtenyt kauheasti ohjeistamaan yksittäisiä taistelijoita/puoliryhmiä kun ne olivat jo sekaisin ja näkökontaktia ei ollut kuin pariin.

Siitä mitä te teitte tämän jälkeen ei ole minulla muuta tietoa kuin, että Vesa oli tehnyt vartiovuorolistan ja sitä oltiin suoritettu. Omalla kohdallani olin yksi niistä kymmenestä taistelijasta, jotka onnistuivat hengissä perääntymään tuolta Crossroads/The Sand Pit alueelta, muut n.20 jäivät joko vihollisen väijyttämiksi/eivät pystyneet/"pystyneet" perääntymään kun käsky kävi. Vaikka pelillisesti munkin olisi ehkä kannattanut tippua ja liittyä muuhun ryhmään, päätin jäädä suojelemaan komentoryhmää ja pyrkiä tukikohtaan elossa. Reissusta sinänsä mulla ei ole mitään muuta "siistiä" kerrottavaa kuin, että olin kärkimiehenä ja otettiin yksi kontakti vihollisryhmän kanssa, joka onnistuttiin tuhoamaan ja elokuvamaisesti päästiin tämän jälkeen juoksemaan oman auton kyytiin. Omalla tavallaan tykkäsin kyllä tuostakin reissusta, mutta uskon ettei teillä varmasti ollut kovinkaan hauskaa tukikohdassa.

Turkulaispartion tiedustelureissusta voin sanoa sen verran, että oli turha loppujen lopuksi. Kuitenkin se oli tarpeellinen ja toivonmukaan myös opettavainen niille, jotka sillä olivat. Hesalaiset+Oululaisethan eivät päässeet tiedustelureissulleen kyytien kestäessä. Luultavasti teillä olisi ollut samantapainen reissu tai kuka tietää, kyllä Poldavia siellä toisella puolella järveä hieman enemmän liikkui.


Perjantai
Huh, olipas "mielenkiintoinen"/mielenkiintoinen 9h reissu. Henk. kohtaisesti ei jäänyt paljon reissusta nakertamaan, sillä MilSim pelaajana en vaadi "kontaktia päivässä, jotta vitutus pysyy poissa". Ymmärrän kyllä jos kaikki eivät tykänneet alkuunkaan PE päivästä. Alkuperäinen reittivalinta osoittautui viimeistään isoimman railon jälkeen mahdottomaksi, jolloin päätin ajan säästämiseksi, että liikutaan nopeita ja helppoja reittejä pitkin kohteelle. Jos kontakti olisi tullut, olisin ollut vain tyytyväinen, sillä silloin oltaisiin tiedetty siellä ollevan jotain tärkeää. Siitä olen tyytyväinen, että kaikki kolme NAF Recon partiota huomattiin nopeasti ja ensin.

Poldavian tukikohtaan tehty tiedustelu meni myös "nappiin", kunnes yksinäinen aseeton taistelija ilmestyi jostain Vesan sektorille. Sille ei nyt voi mitään ja olisi voinut käydä koska tahansa hiiviskelyn aikana. Harmittavaahan tietty oli se, että harva pääsi paljoa ampumaan perääntymistilanteessa. Itse taisin pari niitata. Miinus minulle kyseisestä tapauksesta tulee siitä, että en huutanut perääntymissuuntaa, enkä ollut ohjeistanut kokoontumispistettä tässä hyvin todennäköisessä tilanteessa. Parannettavaksi tästä tapauksesta opittiin, että kännykät taistelijoilla kentällä olisivat oikeasti tosi käteviä tämmöisissä tapauksissa. Onneksi miehet löysivät toisensa ja vapaaehtoinen marssi oli omalla kierolla tavallaan sateessa hauskaa

Tukikohdassa käyty taistelu oli jo käytännössä ohi, kun me siihen liityimme mukaan, mutta liike ja käskyjen noudattaminen näytti sujuvan hyvin ja oltaisiin varmaankin puskea ne viimeiset Poldavilaiset ulos koloistaan.


Lauantai
Jahas, kävi taas B8 ja ulkkikset lähti kotiin. Tässä kohtaa jokainen joka ei ollut varustautunut riittävästi (tai ottanut oppia Vastaiskusta) huomasi sen varmasti nahoissaan. Viimeinen kolme tuntia oli kyllä itselleni pelin kohokohta paukkeen, (kuulankulutuksen n.2400) ja toiminnan vuoksi, mutta kuten Vesan esimerkki osoittaa, ei kaikilla ole aina vältsis yhtä kivaa. Kyseinen taistelu oli tosi tiukka ja kiinni monesta eri pienestä palapelistä. Esimerkiksi meidän tuomat miinat olivat yksi tärkeä osa vastustajan hidastamista tai se kun hidastimme vihollisen lisäjoukkoja sähkölinjan alueella. Siitä käytettiinkö navea mihinkään, en tiedä

Käskyt taisteluiden aikana vaihtuivat useasti ja hyvinkin nopeasti, enkä ihmettele jos niitä oli hankala seurata. Henk. koh. itse en kokenut asiassa mitään ongelmaa. Pyrin huutamalla antamaan ohjeet niin, että kaikki varmasti kuulisivat, enkä varmastikaan kuullut samalla sitten aina jos joku muu esim. C3-0 huusi minulle. Käskyjen toisto linjan läpi toimisi ehkä mahdollisesti paremmin. Olen kuitenkin tyytyväinen myöskin lauantain toimintaan ja oli hienoa nauttia reservin auringosta aftergamessa, tosin ilman Oululaisia valitettavasti.

Lopputilanne
Henkilökohtaisesti hyvä peli, toimintaa tarpeeksi. Koko ryhmän kannalta ehkä niin paljon mäiskettä kuin oltaisiin haluttu(?). Kyllä tällä porukalla mieluusti tulevaisuudessakin pelaa piipun molemmilla puolin.

Parannettavaa
- Jöntti koittaa ottaa palautteesta opiksi ja pitämään käskyt lyhyinä sekä selkeinä. Tarinankerronta/selittely jääköön tauoille/vartiovuoroille.
- Kaikki kantavat mukanaan kännykkää kaiken varalta
- Lääkintämies vaihdetaan joka päivä uuteen ettei yksi mies joudu olemaan koko ajan takalinjassa
- Kaikki kehittää pelisilmäänsä. "Hyvä pelaaja on myös hyvä ryhmänjohtaja" eli ymmärtää/seuraa ryhmän tilannetta ja tietää mitä ryhmänjohtaja hakee käskyillään ja osaa itsekkin reagoida tilanteisiin ennakoiden ryhmänjohtajan tulevaa käskyä. Sitäpaitsi yksilöiden oma pelisilmä on se, mikä ratkaisee taistelut ja toimiiko annettu käsky.
- Liikkumiseen liittyvät yksityiskohdat: Tähystys, asevalmius (ts. ase kädessä, ei selässä) ja käsimerkkien välitys eli taaksepäin katsominen. En tätä nyt 24/7 seurannut mutta joskus tuntui siltä etteivät kaikki jaksaneet muistaa pitää näistä asioista huolta.


C3-0
Kerroin aftergameissa ja nyt jälkikäteen näistä kolmesta sääntörikkomuksesta johdolle, kun alkoi oikeasti vituttamaan tuo toiminta. "Asshole of Zansia" -titteli minusta. Luultavasti hoitavat keissin puhumalla Spoofylle asiasta. Se miksi en itse sitten pelipaikkalla viitsinyt näistä asioista mennä komentoteltalle juttelemaan oli kai vain se, etten halunnut aiheuttaa "turhaa" draamaa ja pilata omaa/Charlie joukkueen peliä mutta nyt jälkikäteen kyllä kaduttaa. Olisi pitänyt heti alkuun puuttua tähän toimintaan ja pyytää vaikka siirtoa toisen joukkueen alaiseksi, mutta tiedän kyllä kenen joukkueessa en pelaa enää.

Edelleen kaikenlainen palaute jne. on sallittua ja toivottavaa.
Nähdään peleissä!
C1-0

Lainaus Poldavian C&C AAR:stä liittyen TO Crossroad taisteluun"

Here again a major part of the fighting took part at Crossroads. With me and my TACCP getting caught up in some of it, first we had to break contact with a Zan Mec unit, and then we all got killed as a Zan attack moved in from the specsta side of the crossroad, and through my TACCP. Almost all units were involved in this action, except 15th that was of closing down the road leading up to the NAF base. Elements of Psyops where at the same time tasked with starting to locate missile silos in the area to the south.

Jahas, eli toisanoen n.200 suomalaista taisteli yli 50% pelissä olleita Poldavialaisia vastaan. No ei ihme että oli vähän hankalaa